Skip to main content

Puhe lapsiperheille

Hyvät ystävät,

Meillä on käsillä kunta- ja hyvinvointialuevaalit – vaalit. Molemmat vaalit ovat tärkeät, koska niissä päätetään ihmisille – meille kaikille tärkeistä palveluista. Hyvinvointialuevaaleissa valitaan päättäjät päättämään sote- ja pelastustoimen asioista eli usein niistä asioista jotka tulevat meille usein kaikkein lähimmäksi ja ovat usein kaikkein tärkeimpiä palveluja.

Ääni demareille – on ääni inhimillisyydelle ja yhdenvertaisuudella. Palvelut tulee olla kaikkien tasavertaisesti saatavissa ja saavutettavissa. Ja heikoimmassa asemassa olevat tarvitsevat eniten puolustajiaan.

Ihan kuten Tarjakin teki, niin nostan muutaman teeman erityisesti esiin.

Ikääntyneiden asioista ja ikäihmisten oikeuksista. On kohtuutonta, että moni ikääntynyt ei saa riittävää apua ja tukea. Apua tulisi saada varhain, oikea-aikaisesti ja oikea-paikkaisesti heti, kun tuen tarve ilmenee.

Kotona asuminen on lähes kaikkien toive, niin pitkään kun se on turvallisesti mahdollista. Tällä hetkellä kotona asuu niin heikkokuntoisia ikääntyneitä, että heidän turvallisuuttaa ei pysty aina takaamaan. Osa on jäänyt oman asuntonsa ”vangiksi” ja yksinäisyyteen. Kotihoito tarvitsisi vahvistusta. Ja kotona asuvilla tulisi olla oikeus arkea elävöittävään toimintaan ja esimerkiksi ulkoiluun. Päivätoiminta on yksi kotona asumista mahdollistava ja tukeva palvelu, se on usein viikon kohokohta, joka pitää yllä toimintakykyä ja on siten taloudellisestikin järkevää toimintaa. Huolta herättää viestit siitä, että Omahämeenkin alueella tätä ollaan osittain korvaamassa digipalveluilla. Digipalvelu voi toki olla lisänä tai muuna tukena joillekin ikääntyneille, mutta sillä ei pystytä korvaamaan päivätoimintaa. Ihan korvat punaisena olen kuunnellut hallituksen ministereiden puhetta siitä, että kotihoitoakin ollaan korvaamassa digitaalisilla palveluilla. Jotenkin tuntuu, että näitä esittävät ovat todella kaukana ikäihmisten arjesta ja todellisuudesta. Jo pelkät nämä puheetkin aiheuttavat paljon pelkoa ja epävarmuutta. (Itsekin työskentelin nuorena lähihoitajana silloin tuossa Rautatienpuistossa sijainneessa päivätoimintakeskuksessa ja muistan aina sen merkityksen asiakkaille.)

Ja, kun kotona ei enää ole turvallista tulee päästä vahvemman tuen piiriin. Tehostetun palveluasumisen kriteerejä on valitettavasti kiristetty liiaksi. Tällä hetkellä suuri määrä vanhuksia jonottaa ympärivuorokautista hoivapaikkaa (vuoden lopussa 2200) laittoman kauan ja sen saa usein vasta kun vointi on kohtuuttoman heikko. Yhteiskunnan tulee kyetä turvaamaan ikääntyneiden tarvitsemat palvelut, niin ettei kukaan joudu kokemaan turvattomuutta. Palveluiden laatu täytyy voida myös varmistaa. On kohtuutonta, että hallitus laski vanhustenhoivan henkilöstömitoitusta. Riittävä henkilöstömäärä on paras laadun tae.

Kotihoidon riittävyydessä ja hoivayksiköiden laadussa on valitettavasti edelleen puutetta sekä ikääntyneiden perusoikeuksissa puutteita. Avissa töissä ollessani vastuulleni kuuluivat Hämeen vanhusten palvelut, kantelut, luvat ja valvonta, niin asiat ovat tulleet tutuksi. Paljon on myös hyvää hoivaa ja hoitajiahan ikääntyneet poikkeuksetta kehuvat. Heitä oli vain liian vähän. Hoivan laadun eteen on tehtävä töitä, niin että jokainen saa elää ihmisarvoisen ikääntymisen.

Tarvitaan myös erilaisia asumisratkaisuja kodin ja tehostetun palveluasumisen väliin. Yhteisöllistä asumista, palveluasumista ja monenlaisia asumisratkaisuja, joissa esim. tukea voidaan lisätä tarpeen mukaan.

On kaunis ajatus, että lapset tai läheiset huolehtisivat kasvavasti omaisistaan, mutta se on usein mahdotonta eikä se suju kaikilta. Etäisyyden voivat olla suuria, monet ovat niin kuormittuneita työ- ja perhe-elämän kanssa ponnistellessa, että voimavaroja ei ole riittävästi irrottaa omaisten hoivaan, vaikka haluaisikin ja kaikilla ei ole lapsia ollenkaan tai lapsilla ei ole kykyä huolehtia läheisistään. On kuitenkin järkevä tarjota mahdollisuuksia ja tukea niille, jotka läheisistään huolehtivat ja varmistaa esim. omaishoidon riittävä tuki, jotta tehtävässä jaksaa ja taloudellisesti selviää.

Mutta sitten muutama sana lapsiperheistä. varhaiskasvatus ja koulu on kunnissa päätettäviä asioita.

Keskityn nyt kuitenkin hyvinvointialueen lapsiperhepalveluihin. Lapsiperheiden osalta on tarve erityisesti vahvistaa varhaisen tuen palveluja sekä matalan kynnyksen palveluja. Lapsiperheiden oikeus kotipalveluun tulisi toteutua, mutta valitettavasti on paljon tilanteita, että tätä ei ole pyynnöistä huolimatta saatu. Samoin perhetyö on tärkeää, vaikka välillä tuntuu, että sitä tarjotaan jopa kotipalvelua useammin, silloinkin kun perheet eivät tarvitse eivätkö jaksa enää yhtään aikuista lisää keskustelemaan, vaan tarvitsisivat konkreettista apua, jotta pääsisivät esim. nukkumaan univelkaa tai rauhassa kauppaan.

Lisäksi järjestöjen varhaisen tuen palveluja tulisi avustaa niin kunnissa kuin hyvinvointialueilla.

Erityislasten perheitä tulisi tukea erityisen matalalla kynnyksellä, mutta valitettavasti usein hekin saavat taistella apua ja tukea saadakseen. Tarvittaisiin enemmän tukiperheitä ja joustavia muita tukimuotoja. Esimerkiksi nepsy-lasten perheet ovat usein hyvin kuormittuneita eivätkä meinaa saada apua tilanteisiinsa. Myös monet yhden vanhemman perheet tai monilapsiset perheet ovat kovilla. Ja monille osuu elämään erilaisia raskaita tilanteita, joiden yli on perheitä tärkeää tukea, jotta sitten taas pärjäävät omillaan. Välillä kuulee, että perheet tekevät itse itsestään lastensuojeluilmoituksia, jotta saisivat apua. Siis tekevät itsestään lastensuojeluilmoituksia!! Lapsiperheiden hätä tulee kuulla, sillä kukaan ei pyydä apua turhaan. On kurja, että tilanteiden tulee usein kärjistyä ennen kuin apua saadaan ja silloin auttaminen on vaikeampaa ja kalliimpaakin.

Neuvolapalvelu on upea innovaatio ja demarit olemme pitkään ajaneet sitä, että neuvoloita voitaisiin vahvistaa yhä moniammatillisemmiksi. Lisäksi meidän demareiden vaaliohjelmassa on tavoite siitä, että lasten ja nuorten palvelut sekä nuorisotyö on tuotava kouluihin ja oppilaitoksiin lasten arkiympäristöihin, jotta kynnys avun saantiin olisi matala. Tästä onkin paljon hyviä kokemuksia.

Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluja tulee kehittää matalan kynnyksen suuntaan. Lasten ja nuorten mielenterveyshaasteisiin tulee vastata ja varmistaa psykiatristen palveluiden laatu. Liian moni jää pelkän lääkehoidon varaan.

Maan hallitus on leikannut sosiaaliturvaa valitettavalla tavalla ja erityisesti ne ovat heikentäneet jo valmiiksi pienituloisimpien lapsiperheiden asemaa, työttömien vanhempien perheitä sekä yksinhuoltajia. Tämä on kohtuutonta, eriarvoistavaa ja epäreilua.

Muun muassa näiden eteen haluamme hyvinvointialueella toimia. Sen eteen, että jokaisen lapsen, nuoren ja vanhuksen olisi hyvä olla ja elää. Meitä tarvitaan puolustamaan niitä, jotka eivät itseään voi puolustaa.

Ja lastensuojlulapset – ne tarvitsevat eritysesti puolustajiaan. Heihin hallituksen sakset ovat viime viikkojen mukaan kohdistumassa.

-----

Ehkä muutama asia vielä lapsiperheiden kuntapalveluista – varhaiskasvatuksesta ja koulusta tai esimerkiksi nuorisotyöstä tai harrastusmahdollisuuksistahan päätetään kunnissa. Meidän demareiden tavoitteena on, että kouluissa olisi enintään 20 oppilaan ryhmäkoko. Olemme esittäneet myös esiopetuksen laajentamista kaksivuotiseksi, jotta se takaisi kaikille lapsille samat valmiudet koulun aloittamiseen. Lisäksi vaaliohjelmassamme nostetaan muun muassa tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettaminen esiin. Ne ehkäisevät kiusaamista ja vähentävät yksinäisyyttä. Näiden opetus tulee varmistaa varhaiskasvatuksessa ja kaikilla koulutusasteilla. Lisäksi demarit ovat pitkäjänteisesti ajaneet sitä, että jokaiselle lapselle ja nuorelle on taattava oikeus yhteen maksuttomaan harrastukseen.

Koulutuspolitiikan osalta syksyn suurimpia asioita on oppimisen tuen uudistus. Siihen ja lain soveltamiseen liittyy suuria huolia. Oppimisen tukea ja yksilöllistä tukea oppimiseen tai koulunkäyntiin tarvitsevat ovat usein heikossa asemassa olevia. Näiden asemaa ei uudistuksen täytäntöönpanossa saa heikentää.

Samoin ikääntyneidenkin kannalta on tärkeää, että myös kunnallisissa palveluissa huomioidaan läpileikkaavasti ikääntyneiden tarpeet. Meillä on monia hyviä kuntavaaliehdokkaita täällä, jotka mielellään keskustelevat näistä halukkaiden kanssa tarkemmin.

Tehdään voitavamme lasten, nuorten ja vanhusten hyvinvoinnin eteen. Kaiken voi tehdä reilummin. Nut tarvitaan vahvaa aatteen paloa ja tiukkaa vaalien loppurutistusta. Meitä tarvitaan puolustamaan heikompia ja vaikka hyvinvointialueen talous on tiukalla, tulee voida estää leikkauksien kohdistuminen heikompiin. Kuljetaanhan kohti inhimillisempää yhteiskuntaa, yhteiskuntaa, jossa jokaisesta pidetään huolta – Kaiken voi tehdä reilummin ja ollen heikompien puolella aina!

Vaalikoneissa unohtuu vammaiset ja erityistä tukea tarvitsevat

Aluevaalikoneissa on unohdettu suuri joukko, vammaiset ja erityistä tukea tarvitsevat, kokonaan. Olen todella huolissani ja harmissani asiasta. Hyvinvointialueilla tehdään vammaisten elämän kannalta erittäin merkittäviä päätöksiä. Vammaispalvelulain mukaisten palveluiden puolesta joutuu usein taistelemaan. Vammaispalveluiden osuus sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuudesta on myös merkittävä. Tällä hetkellä hyvinvointialueilla valmistellaan uuden vammaispalvelulain soveltamisohjeita ja niistä kuuluu huolestuttavia viestejä. Samoin on kuulunut huolia siitä, että onko lain täytäntöönpanoon osoitettu lisärahoitus ohjautunut vammaispalveluiden toteuttamiseen. Vammaispalveluiden työntekijät tarvitsevat myös tukea ja koulutusta uuden lain soveltamiseen. Äänestäjien olisi varmasti tärkeää tietää, mitä ehdokas ajattelee näistä asioista ja ymmärtääkö hän vammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien tarpeita. Erityistä tukea tarvitsevat ja vammaiset tarvitsevat puolustajiaan ja heidän oman äänensä tulee kuulua. Onnea vaaleihin yli puoluerajojen eri vammaisryhmiin kuuluville ehdokkaille sekä heidän tarpeitaan ymmärtäville ehdokkaille.

Satu Taiveaho
Autismiliiton toiminnanjohtaja

Inhimillisyyttä vanhustenhoivaan

Suurin osa ikäihmisistä haluaa asua kotona niin kauan, kuin se on turvallisesti mahdollista. Tänä päivänä kotona asutaan kuitenkin silloinkin, kun ollaan jo hyvin heikkokuntoisia, muistisairaita ja olo turvatonta. Usein ollaan asunnon ”vankeina” ja yksinäisyydessä. Kotihoidon vahvistaminen olisi välttämätöntä. Kotihoidossa olevillakin tulisi olla oikeus ulkoiluun ja arkea elävöittävään toimintaan. Esimerkiksi päivätoiminta on tärkeä kotona asumisen tuki. Onkin väärin, että päivätoimintaa ollaan supistamassa ja korvaamassa osin digisovelluksin. Digisovellukset eivät korvaa päivätoimintaa ja sopivat vain harvan ikääntyneen tueksi.

Samaan aikaan omaishoidon tuen kriteerejä on osin kiristetty, vaikka se on erittäin edullinen hoitomuoto. Se on myös ristiriidassa sen kanssa, että läheisten odotetaan kantavan yhä suurempaa vastuuta omaisensa hoidosta. Taloudellisen tuen lisäksi muu tuki omaishoitajille on tärkeä.

Kaikilla ei myöskään ole läheisiä, etäisyydet ovat pitkät eikä kaikilla läheisillä ole voimavaroja tai mahdollisuutta oman arjen pyörittämisen ohella tai edes kykyä ottaa omaisestaan vastuuta, vaikka tahtoakin olisi. Perhehoito sopii joillekin vanhuksille, mutta kaikille se ei sovi.

Maassamme on siirrytty kaksiportaiseen malliin, asutaan kotona ja aivan heikkokuntoisimmat asuvat tehostetussa palveluasumisessa. Välimuotoinen asuminen on vähitellen kadonnut. Tarvittaisiin monenlaisia asumisvaihtoehtoja, yhteisöllistä asumista, mutta myös muun tyyppistä asumista, johon tuen määrää voitaisiin lisätä tarpeen mukaan.  Maan hallitus laski myös ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoitusta, mikä oli virhe. Riittävä henkilöstömitoitus on tärkein laadun tae. Vanhuksilla tulisi olla mahdollisuus muuhunkin kuin pakollisimpaan perushoivaan esimerkiksi ulkoiluun.

On hyvääkin kehitystä kuten GerBiili, jossa apu viedään kotiin. Sillä on saatu vähennettyä vanhusten päivystyskäyntejä. Tällainen kehitys on hyvää. Paljon voidaan kehittää ja löytää säästöjäkin myös inhimillisyys edellä mennen.  

Satu Taiveaho
aluevaaliehdokas (sd.)

Hyvinvointialueille tarvitaan neurokirjon toimenpideohjelma

Noin 10-15 %:lla väestöstä on jokin neurokirjon diagnoosi, kuten adhd, autismikirjo, Tourette tai kehityksellinen kielihäiriö. Kyseessä on iso ryhmä, ja neurokirjo koskettaa monia paitsi suoraan myös välillisesti perheiden ja läheisten kautta. Neurokirjon piirteet ovat synnynnäisiä ja koko elämän mittaisia.

Eduskunnan Nepsy-verkosto on esittänyt neurokirjon toimenpideohjelmien laatimista hyvinvointialueille. Alueelliseen ohjelmaan kirjattaisiin tavoitteet ja konkreettiset toimenpiteet neurokirjon henkilöiden yhdenvertaisuuden ja osallisuuden edistämiseksi sekä palvelujen ja tukitoimien kehittämiseksi koko elämänkaaren ajalle. Nykytilanteessa neurokirjon lasten, nuorten ja aikuisten sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuudessa, oikea-aikaisuudessa ja jatkuvuudessa on merkittävää vaihtelua hyvinvointialueiden sisällä ja eri alueiden välillä, eivätkä palvelut toteudu yhdenvertaisesti.

Haasteina ovat mm. varhaiseen tukeen liittyvien peruspalveluiden puutteellisuus, neuropsykiatrinen osaamisvaje, ruuhkautuneet peruspalvelut, oikea-aikaisen avun ja tuen viivästyminen sekä palvelupolkujen ja monialaista yhteistyötä tukevien rakenteiden puuttuminen. Neurokirjon henkilöillä on myös suuria vaikeuksia päästä vammaispalveluiden piiriin niitä tarvitessaan, vaikka vammaispalveluiden myöntäminen ei lainsäädännön perusteella ole diagnoosi- vaan tarveperustaista.

Tunnistamattomuus ja palvelujen viivästyminen johtavat usein myöhemmin ilmeneviin mielenterveyden ongelmiin. Esimerkiksi autismikirjon ihmisillä on kymmenkertainen itsemurhariski muuhun väestöön verrattuna, ja heillä on myös huomattavasti kohonnut riski monenlaiseen somaattiseen sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Noin 50–87 %:lla adhd-oireisista esiintyy samanaikaisia muita häiriötä ja sairauksia.

Palveluiden ja tukitoimien viivästyessä ongelmat ehtivät usein pitkittyä ja kasaantua, minkä vuoksi joudutaan turvautumaan raskaampiin palveluihin, kuten lastensuojelun sijoituksiin. Tämä on sekä inhimillisesti että yhteiskunnallisesti kestämätöntä ja tulee todella kalliiksi. Neurokirjon lapsista ja nuorista 18 % on ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ennen 18 vuoden ikää. Kodin ulkopuolelle sijoittaminen on väärä toimenpide silloin, kun sillä yritetään paikata muiden palvelujen ja tuen puutteita, eivätkä nämä lapset tule sijoituksilla autetuiksi.

Tarpeiden mukaisten ja oikea-aikaisten palvelujen ja tukitoimien puute johtaa monen nuoren kohdalla syrjäytymiseen. Kansainvälisten tutkimusten mukaan esimerkiksi työikäisistä autismikirjon ihmisistä on työelämässä vain noin 30 %. Myös monen neurokirjon lapsen tai nuoren vanhemman työnteko estyy, kun heidän harteilleen jää paikata palvelujärjestelmän isoja puutteita.

Neurokirjon lapsille, nuorille ja aikuisille tulee luoda ja ottaa käyttöön toimivat palvelu-, hoito- ja kuntoutuspolut. Palvelukokonaisuudella tulisi olla selkeä vastuutaho, joka koordinoi palvelujen kokonaisuutta ja kulkee asiakkaan rinnalla. Palvelujen jatkuvuus tulee turvata läpi elämänkaaren.

Nyt olisi aika tarttua tämän koko ajan kasvavan kohderyhmän tarpeisiin – se olisi koko yhteiskunnan etu! Tarvitaan Eduskunnan Nepsy-verkoston aloitteen mukaiset toimenpideohjelmat kaikille hyvinvointialueille.

Satu Taiveaho
Toiminnanjohtaja
Autismiliitto

Sari Valjakka
Vaikuttamistoiminnan asiantuntija
Autismiliitto

Säästötavoitteet eivät saa mennä perus- ja ihmisoikeuksien edelle

Hyvinvointialueet painivat taloushaasteissa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden toteutumisessa lakisääteisesti, riittävästi ja laadukkaasti on ollut haasteellista pitkään — jo ennen hyvinvointialueiden perustamista. Lastensuojelussa on kohtuuton työpaine. Uupuneen vanhemman tukipalvelupyynnöt hukkuvat johonkin, vanhusten oikeudet eivät aina toteudu ja ajoittain tulee esiin syviä epäkohtia vanhuspalveluissa. Vammaispalveluiden puolesta saa usein taistella eikä monialaista tukea tarvitsevien tarpeisiin aina pystytä vastaamaan eikä palveluja ole tarjolla ainakaan lähellä, nepsy- kuntoutukseen ei pääse. Moniin terveyspalveluihin on kohtuuttomat jonot ja palvelut kaikkoavat.

Etelä-Karjalan hyvinvointialueen johtaja Sally Leskinen on kieltäytynyt tekemässä maan hallituksen edellyttämää talouden tasapainottamisvaadetta(alijäämän kattamisen edellytys vuoden 2026 loppuun mennessä), asetetussa määräajassa, koska huippuammattilaisena ja hyvinvointialueen tekemän selvityksen pohjalta tietää, että se vaarantaisi asiakkaiden lakisääteiset palvelut sekä olisi vastuutonta.

Talousajat ovat vaikeat ja hyvinvointialueilla joudutaan tämän vuoksi tekemään myös ikäviä ratkaisuja, kun säästöjä haetaan. Säästötoimia ei voida kuitenkaan ikinä tehdä polkemalla ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. Päätökset täytyy pystyä aina perustelemaan inhimilliseltä näkökannalta.

Vaikka hyvinvointialueen päätöksentekoelimissä ollaan usein kaukana asiakasrajapinnan ratkaisuista, on luottamuselimiin saatava henkilöitä, jotka puolustavat heikoimpia, puolustavat perus- ja ihmisoikeuksia ja uskaltavat myös kyseenalaistaa kohtuuttomat säästöratkaisut. Valvontaviranomaiset ovat jo nyt kohtuuttoman kuormittuneita kantelu- ja valvonta-asioissa toimiessaan perusoikeuksien toetutumisen puolustajina.

Myös Oma Hämeeseen tarvitaan säästötoimille riittävä aika. Säästöistä päätettäessä on kyettävä arvioimaan niiden vaikutuksia niin inhimillisyyden kautta kuin myös siitä näkökulmasta, onko sosiaali- ja terveyspalvelut toimien jälkeenkin tosiasiallisesti asiakkaiden saatavissa ja saavutettavissa sekä kohdistuuko säästöt niin, etteivät ne aiheuta myöhemmin vielä suurempia kustannuksia ja palvelutarpeita.

Satu Taiveaho
YTM,t aluevaaliehdokas (sd)