Hyvät ystävät,

Meillä on käsillä kunta- ja hyvinvointialuevaalit – vaalit. Molemmat vaalit ovat tärkeät, koska niissä päätetään ihmisille – meille kaikille tärkeistä palveluista. Hyvinvointialuevaaleissa valitaan päättäjät päättämään sote- ja pelastustoimen asioista eli usein niistä asioista jotka tulevat meille usein kaikkein lähimmäksi ja ovat usein kaikkein tärkeimpiä palveluja.

Ääni demareille – on ääni inhimillisyydelle ja yhdenvertaisuudella. Palvelut tulee olla kaikkien tasavertaisesti saatavissa ja saavutettavissa. Ja heikoimmassa asemassa olevat tarvitsevat eniten puolustajiaan.

Ihan kuten Tarjakin teki, niin nostan muutaman teeman erityisesti esiin.

Ikääntyneiden asioista ja ikäihmisten oikeuksista. On kohtuutonta, että moni ikääntynyt ei saa riittävää apua ja tukea. Apua tulisi saada varhain, oikea-aikaisesti ja oikea-paikkaisesti heti, kun tuen tarve ilmenee.

Kotona asuminen on lähes kaikkien toive, niin pitkään kun se on turvallisesti mahdollista. Tällä hetkellä kotona asuu niin heikkokuntoisia ikääntyneitä, että heidän turvallisuuttaa ei pysty aina takaamaan. Osa on jäänyt oman asuntonsa ”vangiksi” ja yksinäisyyteen. Kotihoito tarvitsisi vahvistusta. Ja kotona asuvilla tulisi olla oikeus arkea elävöittävään toimintaan ja esimerkiksi ulkoiluun. Päivätoiminta on yksi kotona asumista mahdollistava ja tukeva palvelu, se on usein viikon kohokohta, joka pitää yllä toimintakykyä ja on siten taloudellisestikin järkevää toimintaa. Huolta herättää viestit siitä, että Omahämeenkin alueella tätä ollaan osittain korvaamassa digipalveluilla. Digipalvelu voi toki olla lisänä tai muuna tukena joillekin ikääntyneille, mutta sillä ei pystytä korvaamaan päivätoimintaa. Ihan korvat punaisena olen kuunnellut hallituksen ministereiden puhetta siitä, että kotihoitoakin ollaan korvaamassa digitaalisilla palveluilla. Jotenkin tuntuu, että näitä esittävät ovat todella kaukana ikäihmisten arjesta ja todellisuudesta. Jo pelkät nämä puheetkin aiheuttavat paljon pelkoa ja epävarmuutta. (Itsekin työskentelin nuorena lähihoitajana silloin tuossa Rautatienpuistossa sijainneessa päivätoimintakeskuksessa ja muistan aina sen merkityksen asiakkaille.)

Ja, kun kotona ei enää ole turvallista tulee päästä vahvemman tuen piiriin. Tehostetun palveluasumisen kriteerejä on valitettavasti kiristetty liiaksi. Tällä hetkellä suuri määrä vanhuksia jonottaa ympärivuorokautista hoivapaikkaa (vuoden lopussa 2200) laittoman kauan ja sen saa usein vasta kun vointi on kohtuuttoman heikko. Yhteiskunnan tulee kyetä turvaamaan ikääntyneiden tarvitsemat palvelut, niin ettei kukaan joudu kokemaan turvattomuutta. Palveluiden laatu täytyy voida myös varmistaa. On kohtuutonta, että hallitus laski vanhustenhoivan henkilöstömitoitusta. Riittävä henkilöstömäärä on paras laadun tae.

Kotihoidon riittävyydessä ja hoivayksiköiden laadussa on valitettavasti edelleen puutetta sekä ikääntyneiden perusoikeuksissa puutteita. Avissa töissä ollessani vastuulleni kuuluivat Hämeen vanhusten palvelut, kantelut, luvat ja valvonta, niin asiat ovat tulleet tutuksi. Paljon on myös hyvää hoivaa ja hoitajiahan ikääntyneet poikkeuksetta kehuvat. Heitä oli vain liian vähän. Hoivan laadun eteen on tehtävä töitä, niin että jokainen saa elää ihmisarvoisen ikääntymisen.

Tarvitaan myös erilaisia asumisratkaisuja kodin ja tehostetun palveluasumisen väliin. Yhteisöllistä asumista, palveluasumista ja monenlaisia asumisratkaisuja, joissa esim. tukea voidaan lisätä tarpeen mukaan.

On kaunis ajatus, että lapset tai läheiset huolehtisivat kasvavasti omaisistaan, mutta se on usein mahdotonta eikä se suju kaikilta. Etäisyyden voivat olla suuria, monet ovat niin kuormittuneita työ- ja perhe-elämän kanssa ponnistellessa, että voimavaroja ei ole riittävästi irrottaa omaisten hoivaan, vaikka haluaisikin ja kaikilla ei ole lapsia ollenkaan tai lapsilla ei ole kykyä huolehtia läheisistään. On kuitenkin järkevä tarjota mahdollisuuksia ja tukea niille, jotka läheisistään huolehtivat ja varmistaa esim. omaishoidon riittävä tuki, jotta tehtävässä jaksaa ja taloudellisesti selviää.

Mutta sitten muutama sana lapsiperheistä. varhaiskasvatus ja koulu on kunnissa päätettäviä asioita.

Keskityn nyt kuitenkin hyvinvointialueen lapsiperhepalveluihin. Lapsiperheiden osalta on tarve erityisesti vahvistaa varhaisen tuen palveluja sekä matalan kynnyksen palveluja. Lapsiperheiden oikeus kotipalveluun tulisi toteutua, mutta valitettavasti on paljon tilanteita, että tätä ei ole pyynnöistä huolimatta saatu. Samoin perhetyö on tärkeää, vaikka välillä tuntuu, että sitä tarjotaan jopa kotipalvelua useammin, silloinkin kun perheet eivät tarvitse eivätkö jaksa enää yhtään aikuista lisää keskustelemaan, vaan tarvitsisivat konkreettista apua, jotta pääsisivät esim. nukkumaan univelkaa tai rauhassa kauppaan.

Lisäksi järjestöjen varhaisen tuen palveluja tulisi avustaa niin kunnissa kuin hyvinvointialueilla.

Erityislasten perheitä tulisi tukea erityisen matalalla kynnyksellä, mutta valitettavasti usein hekin saavat taistella apua ja tukea saadakseen. Tarvittaisiin enemmän tukiperheitä ja joustavia muita tukimuotoja. Esimerkiksi nepsy-lasten perheet ovat usein hyvin kuormittuneita eivätkä meinaa saada apua tilanteisiinsa. Myös monet yhden vanhemman perheet tai monilapsiset perheet ovat kovilla. Ja monille osuu elämään erilaisia raskaita tilanteita, joiden yli on perheitä tärkeää tukea, jotta sitten taas pärjäävät omillaan. Välillä kuulee, että perheet tekevät itse itsestään lastensuojeluilmoituksia, jotta saisivat apua. Siis tekevät itsestään lastensuojeluilmoituksia!! Lapsiperheiden hätä tulee kuulla, sillä kukaan ei pyydä apua turhaan. On kurja, että tilanteiden tulee usein kärjistyä ennen kuin apua saadaan ja silloin auttaminen on vaikeampaa ja kalliimpaakin.

Neuvolapalvelu on upea innovaatio ja demarit olemme pitkään ajaneet sitä, että neuvoloita voitaisiin vahvistaa yhä moniammatillisemmiksi. Lisäksi meidän demareiden vaaliohjelmassa on tavoite siitä, että lasten ja nuorten palvelut sekä nuorisotyö on tuotava kouluihin ja oppilaitoksiin lasten arkiympäristöihin, jotta kynnys avun saantiin olisi matala. Tästä onkin paljon hyviä kokemuksia.

Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluja tulee kehittää matalan kynnyksen suuntaan. Lasten ja nuorten mielenterveyshaasteisiin tulee vastata ja varmistaa psykiatristen palveluiden laatu. Liian moni jää pelkän lääkehoidon varaan.

Maan hallitus on leikannut sosiaaliturvaa valitettavalla tavalla ja erityisesti ne ovat heikentäneet jo valmiiksi pienituloisimpien lapsiperheiden asemaa, työttömien vanhempien perheitä sekä yksinhuoltajia. Tämä on kohtuutonta, eriarvoistavaa ja epäreilua.

Muun muassa näiden eteen haluamme hyvinvointialueella toimia. Sen eteen, että jokaisen lapsen, nuoren ja vanhuksen olisi hyvä olla ja elää. Meitä tarvitaan puolustamaan niitä, jotka eivät itseään voi puolustaa.

Ja lastensuojlulapset – ne tarvitsevat eritysesti puolustajiaan. Heihin hallituksen sakset ovat viime viikkojen mukaan kohdistumassa.

-----

Ehkä muutama asia vielä lapsiperheiden kuntapalveluista – varhaiskasvatuksesta ja koulusta tai esimerkiksi nuorisotyöstä tai harrastusmahdollisuuksistahan päätetään kunnissa. Meidän demareiden tavoitteena on, että kouluissa olisi enintään 20 oppilaan ryhmäkoko. Olemme esittäneet myös esiopetuksen laajentamista kaksivuotiseksi, jotta se takaisi kaikille lapsille samat valmiudet koulun aloittamiseen. Lisäksi vaaliohjelmassamme nostetaan muun muassa tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettaminen esiin. Ne ehkäisevät kiusaamista ja vähentävät yksinäisyyttä. Näiden opetus tulee varmistaa varhaiskasvatuksessa ja kaikilla koulutusasteilla. Lisäksi demarit ovat pitkäjänteisesti ajaneet sitä, että jokaiselle lapselle ja nuorelle on taattava oikeus yhteen maksuttomaan harrastukseen.

Koulutuspolitiikan osalta syksyn suurimpia asioita on oppimisen tuen uudistus. Siihen ja lain soveltamiseen liittyy suuria huolia. Oppimisen tukea ja yksilöllistä tukea oppimiseen tai koulunkäyntiin tarvitsevat ovat usein heikossa asemassa olevia. Näiden asemaa ei uudistuksen täytäntöönpanossa saa heikentää.

Samoin ikääntyneidenkin kannalta on tärkeää, että myös kunnallisissa palveluissa huomioidaan läpileikkaavasti ikääntyneiden tarpeet. Meillä on monia hyviä kuntavaaliehdokkaita täällä, jotka mielellään keskustelevat näistä halukkaiden kanssa tarkemmin.

Tehdään voitavamme lasten, nuorten ja vanhusten hyvinvoinnin eteen. Kaiken voi tehdä reilummin. Nut tarvitaan vahvaa aatteen paloa ja tiukkaa vaalien loppurutistusta. Meitä tarvitaan puolustamaan heikompia ja vaikka hyvinvointialueen talous on tiukalla, tulee voida estää leikkauksien kohdistuminen heikompiin. Kuljetaanhan kohti inhimillisempää yhteiskuntaa, yhteiskuntaa, jossa jokaisesta pidetään huolta – Kaiken voi tehdä reilummin ja ollen heikompien puolella aina!